Niin.

Jos iltapäivällä on tiedossa kansainvälisen oikeuden tentti, johon pitäisi paahtaa esim. Wienin valtiosopimuksia koskevaa yleissopimusta, YK:n peruskirjaa ja kansainvälisen tuomioistuimen perussääntöä ja 20 tunnin kalvosulkeisia, aamulla ei ole oikea hetki etsiä uusia blogeja luettavaksi saati alkaa ruopata vaatekaappia kirpputorikasaa varten.

Täältä pesee!

Kiitos vaan päivitysten perään huutelijoille, on kiva tuntea itsensä kaivatuksi. Vaikken olekaan mikään muotibloggari. Haha.

Lapissa oli kaunista ja kivaa, hiihdimme suunnitelman mukaan, haimme ICAsta kassillisen elintarvikkeita kotiin vietäväksi, teimme talon töitä ja luuhasimme kylällä. Löysin paikallisesta vaatekaupasta uuden talvitakin, mahtista! Ei viikkoa ilman shoppailua, vai miten se nyt meni. Ajomatka oli pitkä, molempiin suuntiin. Mennessä pysähdyimme Oulussa syömässä ihastuttavassa Ravintola Puistolassa. Suosittelen, jos joku joskus roikkuu Oulussa syystä tahi toisesta ja kaipaa apetta. Namskis! Hiihtämisestä on todistusaineistoakin, tässä menee urheiluhullu pullero niin että lumi pöllyää:



Historiallista: oman kuvan julkaiseminen blogissa! Vaikka kyllähän tuolla taitaa aivan ensimmäisessä kirjoituksessa olla toinenkin. Päivän asuna anorakki (lippukunnan logolla varustettuna), tuulihousut (tosi kätsät säällä kuin säällä), kaulahuivi (kirpparilta, katu-uskottavaa boheemivaikutelmaa), baskeri (samanlainen kuin äidillä), lapaset (Sannan tekemät), monot (suksiin sopivat), sukset ja sauvat (viimeksi käytetty meikäläisen toimesta joskus viime vuosituhannella). Näin!

Mummi on kyllä tullut vanhaksi ja entistä äksymmäksi. Yritin pysyä suhteellisen viileänä jatkuvasta äksyilystä, vittuilusta ja käskytyksestä huolimatta, mutta yhtenä iltana pato murtui V:n kainalossa yläkerran kamarissa. Mummi on tietysti ihana, ainoa jäljellä oleva, mutta toisinaan toivoisi, että hän ei puhuisi aina ihan mitä sylki suuhun tuo. Vaikka olen itsekin toisinaan aikamoinen päänaukoja, jossain menee kuitenkin se raja. (Eikä liene enää epäselvää, mistä olen pahasuiset geenini saanut...) Kyllä hän siitä tokeni, eikä olisi halunnut meidän lähtevän. Ja ihan asiallisestikin juttelimme, enemmän sitä oli kuin äksyilyä. Mutta kyllä se pahalta tuntui.

Tarkoitus oli ottaa reissussa valokuvia, ja taisin niitä ehkä nappaista jopa viisi kappaletta. Jätetään se valokuvaus jonnekin myöhemmälle.

Viime viikko tuntui joka tapauksessa lomalta, ja lopputulos oli oiva rentoutuminen ja fiilistely. Lisää tätä, please? Ehkä joskus kesällä sitten. Toistaiseksi maailma on palannut radalleen, minä paahdan jälleen töitä kuin pieni eläin, yritän hieman lukea tentteihin (huomenna seuraava...), käydä espanjantunneilla ja urheilla. Seminaari hautuu jossain aika syvällä, ajatukseni oli, että alkaisin melko pian huhuilla sitä lähemmäs pintaa. Alle kuukauden päästä pitää olla tekstiä kasassa näytteeksi muille. Ja kahden kuukauden päästä koko homman on oltava valmis. Huh.

Olen kasvavan epätoivon vallassa seurannut viimeaikaista "julkista keskustelua" koskien esimerkiksi Helsingin kouluissa aloitettavaa kasvisruokapäivää, mutta eipä tuohon ole sen kummempaa sanottavaa kuin ytimekkään perustellusti, että hankkikaa elämä, vitun urpot. Maailmassa on saatanan iso virhe, jos tällaisesta aiheesta saa aikaan kriisin. Kuten Jenni sen asiallisesti jotenkin tähän suuntaan ilmaisi: "Tällainen muutos siis luultavasti tuhoaa järjestäytyneen yhteiskunnan ja johtaa hallitsemattomaan kaaokseen ja meidän tuntemamme sivilisaation murenemiseen." Nimenomaan. Ai kauhee, ituja lapsille!

Kesä mietityttää, ja kevät ennen sitä. V lähtee kahden viikon kuluttua kolmen kuukauden reissuun. Kelle minä sitten kerron huonoja vitsejäni iltaisin puhelimessa? Pitääkö naisen hankkia televisio elämänsä sisällöksi? Tilata lisää naistenlehtiä? Aloittaa uusi harrastus? Dear Eki, auta!

Ps. Anteeksi kiroiluni, lupaan parantaa tapani heti, kun viimeinenkin urpo lakkaa mussuttamasta typeryyksistä.

Stay out of trouble

Luennolla oli jälleen päräyttävää, perjantai-iltana! Mikä minua vaivaa? Kirjoitin muistiinpanoja kuin hullu ja kävin luennon päätteeksi erikseen kiittämässä luennoitsijaa kiinnostavasta setistä ja pahoittelin, etten pääse huomenna pidettävälle viimeiselle luennolle, jolla (luennoitsijan mukaan) "vasta päästään asiaan!". Mutta ei se mitään, kaikkeen ei ehdi. Huomisen istun nimittäin autossa matkalla kohti Lappia. Mistä tulikin mieleen, että pitäisi kai pakata. Anorakkini etsin jo kaapista (aiomme hiihtää, edelleen), samoin vastapesty lenkkeilykerrasto on valmiina, mutta muuten olen vasta alkutekijöissäni. Tosin matkakohteemme ei ole niin sykkivä keskus, että sinne tarvitsisi mitään erityistä vaatekertaa mukaan - koko kylässä ei esimerkiksi ole ainoatakaan säällistä kahvilaa huoltoaseman lisäksi, ja siellä on yksi ainoa kaljabaari, johon en suvun kunnian nimessä aio koskaan jalallani astua. Sitäpaitsi mehän olemme menossa reippailemaan ja viihdyttämään mummia, emmekä snobbailemaan mihinkään kuppiloihin. Tosin aion ohjastaa tiemme ulkomaille - mummolareissujen perinteisiin kuuluu käydä ostamassa elintarvikkeita Ruotsin puolelta, ICAsta, muuten matka menee pieleen. Näin on asia.

Viikkoni on ollut hieman apea ja alakuloinen. Hetkellistä ilottelua koin eilen, kun kävimme leffakerhon tyttöjen kanssa katsomassa Avatarin. Olihan se hieno! Ja tarinakin oli kaikessa kliseisyydessään oikein viihdyttävä. Kyllä minäkin haluaisin asua Pandoralla, ei siinä mitään, varsinkin jos Sielujen puu kuulisi todella ajatuksia. Tosin se elokuvan pahis pilasi fantasiailottelun alkuunsa, ei niin daijua hahmoa voi vakavissaan elokuvaan kirjoittaa! Suoranainen rikos satumaailmaa kohtaan! "Tämä ei ole ohi niin kauan kuin minä hengitän!!!" Anteeksi teille kaikille Plevnan iltanäytöksessä olleille, jos pilasin keskittymisenne, mutta pokkani ei vaan pitänyt loppuun saakka. Sorry. Ja ne lasitkin painoivat vähän ikävästi, varsinkin kun minulla on nenälläni omat ruudut jo valmiiksi.

Tänään hoitelin asioita, olen ylpeä itsestäni. Asun keskustassa, mutta se ei silti tarkoita, että ehtisin noin vaan asioille Stockaa ja pääpostia kauemmas. (Ei kellään voi olla Stockalla asioita, vai voiko?) Tänään, kun luento oli vasta illalla, ehdin puuhastella. Ja siivosinkin, sopivasti kun olen lähtössä matkalle. Tiskit tosin odottavat vielä, aika jännä. Ja se pakkaaminen.

Huomenna suunta kohti pohjoista torstaihin saakka, heippa hei ja hellät tunteet!

Tunnelmia tiistaille

Huh. Lihakset huutavat leipää. Käytin vast'ikään kaksi tuntia elämästäni kiduttamalla itseäni power-tunnilla ja matkalla sinne ja sieltä kotiin. Enpä olekaan ennen tärissyt kiloittain rautaa pään päällä ja pukertanut vielä yhtä ranskalaista punnerrusta. Näemmä painojen lisääminen auttaa. Ai tää tosiaan tuntuukin jossain? No, hyvältähän se tuntuu - nyt.

Menen huomenna töihin paikalliseen sairaalaan, vaikka hommasta tulee jäämään käteen noin 50 euroa (sivutuloverotus, perkele) ja hukkaan menevä tenttiinlukupäivä (seuraava tentti on torstaina. Lukematta on vielä 120 sivua ja kaksi lakia). Mutta ei se mitään. Kyllä minä jaksan, antakaa lisää vaan! Vielä vähän!

Asioita olisi hoidettavana vino pino, sellaisia byrokraattisia ja virka-aikaisia. Enhän minä sellaisiin ehdi tällä elämäntyylillä. Voisin ottaa assistentin itselleni, mielellään jonkun nuoren ja hyvännäköisen kundin. Siinähän sitten juoksisi pitkin kyliä kilpailuttamassa kiinteistövälittäjiä, sulkemassa kuolinpesän tilejä ja ostamassa uusia meikkejä. (Miten voi olla mahdollista, että kolme viikkoa sitten ostamastani puuterista näkyy jo pohja? En mä sentään herranjumala niin paljoa paklaa itseäni!) Kai se on pärjättävä ilman assaria ja tyynesti hoidettava jutut siinä vaiheessa kun ehtii. Lauantaina tämä tyttö tosin heittää vapaalle, sillä lähdemme V:n kanssa kohti Laplandiaa viiden päivän teholomalle. Tai työleirille, miten sen nyt ottaa.

Tänään tein kaksi uutta asiaa:

1) Nauroin turkulaisessa arkistossa ääneen 98 vuotta vanhalle dokumentille, jonka kirjoittajaan tunsin syvää sielunkumppanuutta.

2) Kävin joogassa ensimmäistä kertaa ihan "vakavissani" (vrt. lukion kokeilujoogatunnit, joilla pikkasen kivasti venyteltiin) ja hiffasin juttuja.


Eipä siinä sen kummempaa.

Ihan hyvä päivä.