No mutta. Vuosi 2022 on vierähtämässä lopulleen. Talvipäivänseisaus on ohitettu, jouluvalot välkkyvät, lahjapaperit revitty.
Olen täällä edelleen, vaikka muulta saattaa näyttää. Heinäkuun jälkeen on moni asia ollut uudella tavalla, jokunen samoin kuin ennenkin. Muutoksia, niinpä kai.
Olemme perheemme kanssa hylänneet Helsingin (nyyh!) ja siirtyneet länsirajan taa Espooseen. Uusi kotikaupunki ja asuinalue, uusi koti ja sen mukanaan tuomat myllerrykset ovat pitäneet kiireisenä ja stressaantuneenakin. Kaikki ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta nyt ollaan jo voiton puolella.
En ole vielä tottunut siihen, ettei aivan kävelymatkan päässä ole enää kirjastoa.
Aloitin uuden työn elokuussa saatuani vihdoinkin vakituisen opettajan viran (9,5 vuotta valmistumiseni jälkeen). Olen ollut tyytyväinen ja jollakin tapaa tyynempi kuin aiemmin. Koko ajan ei tarvitse olla todistelemassa oikeutustaan olemassaoloon ja taistelemassa kohti seuraavaa määräaikaista pätkää. Nuoret ovat hurmaavia ja hauskoja, kuten kaikkialla muuallakin. Paljon olemme jo tehneet ja oppineet, syyslukukausi sujahti vauhdilla.
Lukeminen on hieman takkuillut, mutta nyt into tuntuu palanneen. Pitkin syksyä olen kyllä kuunnellut runsaasti äänikirjoja, sillä istun päivittäin autossa työmatkoja sen verran, että aikaa kuunteluun on. Nyt, kun saan ylitettyä julkaisemattomuuden kauhuntunteen, saan jopa varmaankin jälleen jonkin vuosikatsauksen kirjoitettua lähempänä vuodenvaihdetta. Josko ei enää tulisi tällaisia puolen vuoden hiljaisuuksia.
Olen ollut blogissani hiljaa ja kieltämättä muidenkin blogien lukeminen on jäänyt hyvin vähälle. Keskittyminen on ollut vaikeaa, aikaa on hurjan vähän, jaksaminen on kortilla. Mutta ehkä se tästä taas iloksi muuttuu. Tai edes siedettäväksi. Blogin kirjoittaminen on ollut kuitenkin kaikki nämä vuodet (kohta, tammikuun alussa, 17 vuotta, mitä ihmettä!) pääosin positiivinen ja iloa tuova asia - ja nykyisin tämä ilmaisumuoto on kaikessa epämuodikkuudessaan (hidasta, vaatii keskittymistä) sitäkin viehättävämpi.
Olen siis olemassa edelleen. Toivottavasti olette tekin kaikki siellä. Mitä kuuluu?
Ihanaa kuulla sinusta! Ymmärrettävää noin ruuhkaisessa elämäntilanteessa, ettei ole oikein aikaa eikä voimia enää bloggaamiselle.
VastaaPoistaMinulla on se ongelma, että jaksaisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, vaan kun pitäisi niitä kirjojakin jaksaa samoin verroin lukea. :D
Ihanaa, kun kommentoit, Anki! Jotenkin tässä ajattelee, että nämä kaikki tekstit ja merkit vain katoavat jonnekin ja pysyvät siellä. Ja kun ei hetkeen kirjoita, katoaa itsekin. Kuulostaa, että kirjoitushommat ovat sinulla kunnossa. Pitää tulla taas blogikierrokselle itsekin. Mainiota loppuvuotta!
PoistaKaikkinensa siis hyviä kuulumisia. Uskon että elo tasoittuu ajan myötä. Täällä vietetään joulua oikein kunnolla ja kaikin tavoin - herkkuja, jouluruokia, yhdessä oloa ja käsitöiden tekemistä :)
VastaaPoistaKuulostaa ihanalta, Tarja! Eiköhän kaikki aikanaan tasoitu, alkaakseen sitten kiemurrella ja heitellä uudelleen, heh. ;)
PoistaSalla testaa
VastaaPoistaHyvää joulua! Erään ystävän lause jäi mieleen - muuttaminen on kuulemma ihmisen elämän stressaavimpia kokemuksia ja alan uskoa tähän, kun nyt olen hoitanut muuton sekä viime vuonna että tänä vuonna. Jaksan ihmetellä kuntien surkeita käytäntöjä opettajien palkkaamisessa - pätkätöillä kyykyttämisen pitäisi loppua ja pätevät ihmiset sitouttaa ajoissa. Hienoa kuitenkin, että nyt olet virassa!
VastaaPoistaTeillä olikin tosiaan melkoinen mullistus. Muuttaminen vaatii paljon, olen kuullut tuon saman vertauksen muuttamisen stressaavuudesta. Ja kun kyse ei ole ainoastaan omasta elämästä, vaan koko perheen elämästä ja systeemeistä, niin saahan siinä tasapainotella suuntaan jos toiseenkin.
PoistaVakivirka tuntuu oudolta ja uskomattomalta. Ettäkö ei tarvitse enää aloittaa työnhakumyllyä joka tammikuu?? (Ellei siis itse halua.) Käsittämätöntä.
Mukavaa saada savumerkkejä sieltä päin:)
VastaaPoistaMuutto takana ja vakivirka plakkarissa eli tasaisempaa taivalta luvassa.
Joskus elämä kuormittaa niin, että keskittymiskyky hupenee eikä tiedä, jaksaako edes hengittää, mutta siitä selvittyä olo paranee ja kevenee, joten ei muuta kuin vallan mainiota loppuvuotta Sinulle ja iloisiin lukemisiin ja kirjoittelemisiin!!
Ihanaa, että sinäkin sieltä heti huikkailit! Minulla on ikävä blogimaailmaa, mutta jokin on nyt ollut isona esteenä tarttua siihen taas. Onneksi blogit ja blogitekstit pysyvät saatavilla vähän hitaammallakin vauhdilla, toisin kuin somemaailman päivitykset ja muut. Oikein hyvää vuodenvaihdetta, Takkutukka!
PoistaKiva kuulla sinusta, hyvää tapaninpäivää! Blogien epämuodikkuus innostaa minua entisestään. Tietenkin sekin, kun en muuten ole missään somessa. Määräaikaiset hommat ovat tulleet tyttärieni kautta tutuiksi. Onneksi sentään toinen sai tänä vuonna vakituisen työn, helpotus oli hänellä kaikin tavoin havaittavaa.
VastaaPoistaToivottavasti ehdit kirjoitella jossain vaiheessa taas lukemistasi/kuuntelemistasi. Olen saanut sinulta monta hyvää vinkkiä!
Kiva kun tulit moikkaamaan, Leena. Kyllä täällä uuterasti luetaan ja kuunnellaan, mutta kirjoittamiselle on noussut iso kynnys. Luulen, että tulppa taas jossain vaiheessa kunnolla aukeaa, sillä tämä bloggaaminen on kuitenkin mieluisaa ja rentouttavaakin puuhaa.
PoistaOlipa mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa! Toivottavasti ehtisit joskus kirjabloggaajien tapaamiseen, vai onkohan Espoosta liian pitkä matka Helsinkiin...
VastaaPoistaYritän kovasti päästä tammikuun tapaamiseen! Matka ei missään nimessä ole liian pitkä, kynnys monenlaiseen touhuiluun on lähinnä henkinen ja johtuu monesta päällekkäisestä stressitekijästä. Mutta uusin kujein uuteen vuoteen!
PoistaSamat sanat kuin Margit sanoo!
VastaaPoistaSiispä samoin sanoin sinullekin, Arja! ;) Enköhän pääse tammikuun treffeille.
Poista