Kauhu ei genrenä ole erityisemmin sydäntäni lähellä, mutta laadukas liikkuva kuva on. Niinpä tutustuttuani viime kesänä HBO:n True Detective -sarjaan alkoi sen taustavaikuttajana oleva, alkujaan vuonna 1895 julkaistu novellikokoelma Keltainen kuningas (Basam Books 2014, suom. Jussi Korhonen) jotakuinkin kiinnostaa. Jos et ole vielä tehnyt tuttavuutta True Detectiveen, tee asialle jotain. Välittömästi. Kova sarja, todella kova.
Keltainen kuningas on kymmenen novellin kokonaisuus. Tyyliltään se on sekoitus kauhua, fantasiaa, romantiikkaa ja aikuistumisteemoja. Novelleissa liikutaan New Yorkissa, Pariisissa ja Ranskan maaseudulla. Osittain yhtenäisenä tekijänä on Keltainen kuningas -niminen näytelmä, jolla on kauhistuttava vaikutus sen lukeneisiin ihmisiin. Loppuosan neljässä novellissa liikkuu myös osin samoja henkilöhahmoja.
Pidin etenkin alkupäästä, noista pelottavammista novelleista. Niitä lukiessa olo on niljakas, hieman hämmentynyt ja utelias. Ihmisen mielikuvituksella on kova voima, sen huomaavat novellien henkilötkin karvaasti. Eikä mielenterveyskään aina ole vahvimmasta päästä.
Eletään 1800-luvun loppua tai hieman jo kirjoitusajankohdan tulevaisuutta. Yhteiskunta pyörii kuten sen tapana on, mutta henkilökohtaisessa elämässä saattaa olla esteitä jos jonkinlaisia. Pääosin vaikeudet liittyvät ihmissuhteisiin ja rakkauselämään, rahaan ja aikuistumiseen. Viattomuus katoaa monen henkilön luonteesta, kun todellisuus – vaiko yliluonnollisuus? – iskee vastaan.
Vaikka pidän Pariisista ja etenkin sen taiteilijapiireistä, Keltaisen kuninkaan Pariisi-novellit ovat sota-aiheista Ensimmäisen ammuksen katua lukuunottamatta aika tylsiä. Ne tuntuvat kiertävän samaa teemaa – rikkaiden ulkomaisten vetelehtijöiden elämää – eikä siitä tunnu löytyvän riittävästi ammennettavaa. Kauhun elementit vaihtuvat vain häivähdyksiin jotain omituista.
Toki on muistettava, että Keltainen kuningas on 120 vuotta vanha kirja. Sillä on kiistattomat ansionsa lajityyppinsä edustajana ja klassisena teoksena. Jotenkin vain odotin vielä hyytävämpää menoa. Ja kieltämättä jo mainitulla tv-sarjalla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa: niin puhdasta neroutta on hankala voittaa.
Robert W. Chambers: Keltainen kuningas
Suomentaja: Jussi Korhonen
Ulkoasu: Taivo Org
Basam Books 2014
E-kirja
The King in Yellow (1895)
Arvostelukappale.
_____
Ruksaan Kirjan vuoden lukuhaasteesta kohdan 18. Yli 100 vuotta vanha kirja.
True detective oli kovin kehuttu etukäteen. Katsoin ja petyin. Minusta se oli enimmäkseen tuon Rustia näyttelevän näyttelijän ilmeiden, naaman, puhetavan, persoonan ihailua & ihmettelemistä. Itse tarina oli sittenkin aika tunkkainen syyllisen etsintäoperaatio, ja näiden kahden pääjepen privaattielämän vaikeutta. Hyviä näyttelijöitä kyllä.
VastaaPoistaHöpsis, Leena! ;)
PoistaMinä en ollenkaan aluksi kiinnostunut, mutta sitten se vei mukanaan, kun menin ja katsoin, mistä oikein oli kyse... Voisin katsoa sarjan vaikka kuinka monta kertaa uudelleen.
Minustakin sarja oli vähän pöhkö juonellisesti. Muttei sen toisaalta tartennutkaan olla juoneltaan kummoinenkaan, enemmänhän siinä yritettiinkin (kai) pelata tunnelmalla ja sellasella amerikkalaisella mieheydellä ja sen tutkailulla sekä korostamisella. Ja sehän toimi oikein hyvin. Loppuratkaisu sitten toki oli tosi typerä, mutta mitäpä moisesta mieheyspullistelusta muuta olisi käteen jäänytkään.
Poista- Anne
Haha, mun heikkous kun on nimenomaan amerikkalainen mieheys, melkein kaikki suosikkikirjanikin ovat sitä pullollaan. Ehkäpä siksi olenkin niin myyty!
PoistaMinulta on näköjään mennyt ohi että tämä on julkaistu suomeksi, kirja on nimenä tuttu koska on mainittu tärkeäksi vaikuttajaksi myös H.P. Lovecraftille eli tätä kautta paikka kauhukirjallisuuden kaanonissa on turvattu (ja taisi Marion Zimmer Bradleykin napsia tästä jotain juttuja scifisarjaansa Darkoveriin...)
VastaaPoistaPitänee lukea. Sarjaa kommentoitiin näköjään juuri toisaallakin, ilmeisesti jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan...
Basam Books ei niin kovasti näy missään, joten eipä ihme jos pääsee livahtamaan ohi. Minullahan on sellainen aukko sivistyksessä, etten ole H. P. Lovecraftia lukenut. Mieli kyllä tekisi. Varmaan otan projektiksi.
PoistaJoo, True Detective taitaa kerätä ja jakaa mielipiteitä. Hyvä niin.
Onko tämä liian pelottava? Vähän kiinnostaisi.
VastaaPoistaTrue Detective on meillä vielä kesken, sarja kiinnostaa mutta ei olla vielä päästy maraton-flow'hun. Ehdottomasti katsomme kyllä.
Vaikea sanoa toisen puolesta, mutta minusta tämä on vain mukavasti värisyttävä, etenkin alkupuoliskon novelleissa. Loppupään tarinat ovat lähinnä outoja.
PoistaToivottavasti joku kirjallisuudenopiskelija kiinnostuu analysoimaan novellien keskinäisiä yhteyksiä, lajityyppejä ja kirjallisuusviittauksia, niin rikas kokoelma tämä minusta oli - joskaan ei viimeisen päälle hiottu mestariteos. (Hauskana mokayksityiskohtana: novellin "Naamio" ensimmäisen osan lopussa kertoja kohottaa maljan onnelle ranskaksi, eikä näytä osaavan kieltä kovin hyvin, koska sanoo: "À la bonheur!" Englanninkieliset viihteellisemmät kirjailijat tekevät perinteisesti enemmän virheitä sirotellessaan ranskaa teksteihinsä kuin esim. venäläiset klassikot.) Oma novellisuosikkini oli kyllä "Demoiselle d'Ys", siinä oli vahvin tunnelataus - ja paljon ranskaa.
VastaaPoistaNäistä saisi kyllä kiinnostavia tulkintoja aikaiseksi. Uusintalukukin voisi olla paikallaan, saatoin olla vähän hätäinen. Kiinnostavaa kuitenkin aina aika ajoin lukea kunnolla vanhempaa kirjallisuutta, oppii toisella tavalla tarkastelemaan nykykirjallisuutta kun muistaa, mistä kaikesta se ammentaa.
PoistaJos tämä kirja on yhtä pitkäpiimäinen ja tylsä kuin True Detective sarja, niin taidan jättää lukematta.
VastaaPoistaVoi ei, minä en pitänyt tv-sarjaa ollenkaan tylsänä. :D
PoistaVoithan kokeilla, innostuisitko. Lue vaikka pari novellia. Jos siis vanha kauhu sinua kiinnostaa, voi tästä hyvinkin irrota sinulle hyvä lukukokemus.