 |
| Se on vihdoin valmis: ikioma exlibrikseni! |
Onhan tätä, elämää. Viikot vierähtävät vauhdilla, ollaan joka hetki lähempänä kevättä. Valo lisääntyy: tänäänkin näin aitoa auringonvaloa! Varmuudeksi suljin kuitenkin työhuoneen kaihtimet. Ettei nyt ihan revitellä.
Hyviä juttuja on ollut monta. Yksi niistä näkyy yllä. Sain kaksi vuotta sitten puolisoltani valmistujaislahjaoptioksi mahdollisuuden omaan exlibrikseen, jonka taiteilijaystävämme suunnittelisi. Kiireiden ynnä muun vuoksi suunnitteluprosessi venähti, mutta tammikuussa painosta putkahti lopulta 500 kappaletta tuota taianomaista tuotetta. Toistaiseksi olen tyytynyt katselemaan pinkkoja, sillä en tiedä mistä ja miten aloittaa kirjojen merkitseminen. Ja ennen kaikkea: mitkä kirjoistani valitsen kunnian kohteeksi. Eiköhän liisteröinti ala kiinnostaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kevätsiivous huutelee perään. Tai avoimen yliopiston tentit lähestyvät. Yhtä kaikki olen äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen. Moderni ja simppeli. (Kuin minä, hahahhaha.)
Arki koki melkoisen muutoksen viikko sitten, kun asuinkumppanini lähti jälleen ulkomaankomennukselle. Seuraavat puoli vuotta on taas luvassa kaukosuhdetta, mutta eiköhän se mene vanhasta tottumuksesta. Toki ikävä on jo kova, yhteinen arki on asia, jota kaipaa. Arjen vastapainoksi olen jo ostanut yhdet lentoliput Keski-Eurooppaan keväämmälle (Wien kutsuu vappuna!) ja toisaalta puolisko tulee käymään kotona syntymäpäivänäni maaliskuussa. Ja kesällä on lomaa eli työttömyyttä monen monta viikkoa.
Niin. Kolmekymppiä, se odottaa jo nurkan takana, alle kuukauden päässä. Melkoista. Pyrin aktiivisesti olemaan ajattelematta asiaa, heikohkoin tuloksin. Ehkä olen vielä välttynyt varsinaiselta kriisiltä, mutta kaukana ei olla. Tulee esimerkiksi pohdiskeltua, onko näin hyvä olla. Ja jos ei ole, mitä pitäisi muuttaa. Ei mennä nyt siihen.
Koska olen väliaikaisesti yksinasuva naisihminen, olen pyrkinyt kehittelemään monenlaista oheistoimintaa ja menoa elämääni ilostuttamaan. Jo mainitun Wienin lisäksi lähikuukausina on ohjelmassa Turkua, teatteria (useampikin!), Kööpenhaminaa, Don Huonojen 25-vuotiskeikkaa, tiedemediaprojektin kehittelyä ja Tori Amoksen konsertti. Ja kai sitä täytyy töissäkin käydä, opiskella maksetut avoimen kurssit loppuun, tavata kavereita ja, niin, lukea. Vähän on jumissa lukemistouhu tällä hetkellä, mutta eiköhän se siitä taas sutviinnu. Kirjapinot eivät ainakaan ole pienentyneet.
Tällaisia palasia täällä. Jatketaan!
Kyllähän ne sutviintuu. Lukemiset ja muut.
VastaaPoistaVai kolmekymmentä, kyllä olet vanha :) Itse tuskin enää muistan aikaa, kun olin kyseisessä nuoruuden huumassa.
Tsemppiä väliaikaiseen yksinasumiseen, varmasti matkat piristävät ja tuo kaikki muu mukavanoloinen ohjelma.
Enkö olekin ;) Huumaa tuntuu riittävän, mutta väistämättä sitä miettii, että onko elämä sellaista kuin haluan. Hyvähän sitä on toisaalta pohdiskellakin.
PoistaKiitos, kyllä tämä sujuu. Vanhasta tottumuksesta ja muutenkin. Vaikka kieltämättä kun on yhteen muuttanut, yhteiselämä tuntuu itsestä siltä oikealta ja muu jotenkin puutteelliselta.
Varhaiset onnittelut! Minä olen noin tuplasti nuorempi... :)
VastaaPoistaKiitos! Jokaisen iän toivoisi olevan hyvä juuri sillä hetkellä. :)
PoistaOnnea synttäreiden ja ex libriksen johdosta - hieno! Hassua että olet tyttäriäni nuorempi. Kirjoitat niin kokeneen tuntuisesti, viisaasti että luulin sinua vanhemmaksi. Mutta kyllähän Suomessa opettajaksi kouluttautuneet ovat paljon opiskelleet, lukeneet ja kirjoittaneet, että eihän se mikään ihme ole. Ja hyvä niin!
VastaaPoistaKiitos Leena! Heh, tässähän ihan häkeltyy. Kiitos kehuista. Kirjoittaminen ja ajattelu ovat tärkeitä juttuja minulle, ja niissä onneksi ehtii kehittyä koko elämän ajan.
PoistaEteenpäin hiljaa kiiruhtamalla, sillä se arki on selätetty. Ohjelmaa sinulla tuntuu olevan. Kolmekymppiä on elämässä ensimmäinen merkkipaalu, jolloin ihminen mahdollisesti tekee jonkinlaista välitilinpäätöstä elämästään. Niin kuin laulussa sanotaan " Nuoruus on lahja, vanheneminen on taidetta" Onnittelut ja aurinkoisia kevättalven päiviä !
VastaaPoistaTuo on hyvä periaate, jolla arki kulkee. On tärkeää, että arki on mieluisaa, sitähän suurin osa elämästä kuitenkin on. Ja onneksi hienosäätöä voi aina tehdä.
PoistaKiitos ja samoin mukavaa kevään odotusta!
Tuttua juttua tuo kaukosuhteilu. Vaikka minun toinen puoliskoni nyt ei olekaan ulkomailla asti, mutta 500 kilsan päässä kuitenkin. Onneksi kaikenlaiset skypet sun muut on keksitty. :-) Ja hei, ihanaa, Wieniin! En ole itse koskaan vielä käynyt siellä mutta kovasti haluaisin. Itse pääsen pääsiäiseksi Tukholmaan, kesällä sitten (niin ikään työttömänä lomalaisena) jonnekin kauemmas (tällä hetkellä Berliini kiehtoisi).
VastaaPoistaOnneksi itselläni on tuo rajapyykki vasta muutaman vuoden päästä, mutta nopeaakos tuo aika kuitenkin hurahtaa. Onnitteluja hurjasti jo etukäteen!
Wien on niin ihana. Kävimme siellä kaksi vuotta sitten, ja nyt on kiinnostavaa päästä näkemään se hieman keväisempänä. En malttaisi odottaa! Vaikka ennen sitäkin on kaikenlaista menoa ja meininkiä.
PoistaKaukosuhteessa on myös etunsa, mutta olisi silti kaikkein kivointa jos arki rullaisi samassa maassa ja kaupungissa. Mutta kyllä me selvitään! ;)
Wien on ihana paikka, jossa on valtavasti näkemistä ja kokemista. :) Itse olen käynyt siellä talvella, mutta palatsit ja kahvilat tekivät vaikutuksen vaikkei sää kummoinen ollutkaan.
VastaaPoistaHieno, tyylikäs ex libris.
Niin on! Me kävimme siellä kaksi vuotta sitten maaliskuun lopulla. Vielä oli aika talvista silloin, nyt saa sitten kokea jo kevään.
PoistaKiitos, olen tosi tyytyväinen lopputulokseen.
Mä olen tänään suunnitellut reissua Wieniin. Että josko talvilomalla lähtis, mutta taitaa mennä liian äkkilähdöksi. No, kesällä sitten jonnekin.
VastaaPoistaKuule, se kolmekymppispäivä tulee ja sitten se menee. Ja pian sitä huomaa, ettei se niin kamalaa olekaan. Mä oon tosin jumiutunut jotenkin siihen. En koskaan ihan tarkkaan muista, kuinka vanha olenkaan. :) Onneksi muistaakseni vain vähän yli kolmekymppinen.
Tsemppiä yksinasumiseen!
Suosittelen Wieniä, se on hieno paikka! Ja mikä tahansa ulkomaan reissu tietysti piristää.
PoistaHeh, näin se varmaankin menee. Ei tässä nyt mitään valtavaa kriisiä ole pukannut, mutta väistämättä sitä miettii isojakin asioita. Mihin on tyytyväinen ja mihin ei, mitä pitäisi muuttaa ja miten.
Kiitos, kyllä se tästä sujuu!
Upea exlibris! Olisi mukava saada joskus oma exlibris, ensimmäisenä liimaisin ne varmasti Kingeihini <3
VastaaPoistaTsemppiä tulevalle puolivuotiskaudelle, onneksi pääsette tapaamaan välillä toisianne.
Kiitos Villis! Minäkin olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Se on juuri minulle sopiva. (Ja aloitan ehkä Irvingeistä...)
PoistaKyllä tämä tästä sutviintuu taas kerran. Vaikka välillä on kova ikävä tietysti.