Bo Carpelan (1926–2011) oli eräs suurista suomalaisista kirjailijoista. Olen lukenut hänen tuotannostaan vasta kaksi kirjaa, Kaaren kesällä 2013 lukumaratonilla ja nyt Carpelanin viimeiseksi jääneen Lehtiä syksyn arkistosta. Olo on voipunut mutta rauhallinen.
Kirja kertoo eläkkeelle jääneestä virkamiehestä Tomasista, joka palaa syksyksi lapsuutensa maisemiin rannikolle, vanhan äitinsä lähelle. Tomas kirjoittaa muistiin ajatuksiaan, joita yhä pidemmälle kulkeva syksy hänen mieleensä tuo. Elämää on hänelläkin jo paljon takana, saati sitten äidillä. Muistoja riittää, mutta ei nykyhetkikään ole vieras.
Syksy alkaa kirkkaalla valolla, mutta alkaa vähitellen painua kohti hämärää. Talven tullen moni asia on jo toisin, vaikka näennäisesti voisi luulla muutosta olleen vain vähän.
Lehtiä syksyn arkistosta alkoi kiinnostaa jo ilmestyessään, mutta sen lukeminen jäi muun jalkoihin, kuten niin usein tuntuu käyvän. Toisaalta on hyväkin, että odotin ja luin näin myöhemmin, rauhassa.
Carpelan kirjoittaa proosaa kuin runoa. Luvut ovat lyhyitä, tiiviitä ja kuulaita. Päähenkilön ajatukset heittelehtivät paikoin, toisinaan ne ovat kirkkaita kuin syksyn ensimmäiset päivät. Tomas on suurien hetkien äärellä: muutos tulee, aina.
Vaikka ihailen Carpelania ja tätä kirjaakin, päällimmäinen tunne on vieraus. En oikein pysty samaistumaan elämänsä ehtoopuolella olevan miehen ajatuksiin. Luin kirjaa kiinnostuneena, mutta sen suurista teemoista huolimatta pysyttelin etäällä. Yksittäiset ajatukset ja luvut soivat mielessäni, jäivät mietityttämään, mutta tunnelma tuntui vieraalta. En vielä elä tätä, en vielä ymmärrä, mistä on kyse. Joskus vielä ymmärrän, sen tiedän, mutta en juuri nyt.
Lehtiä syksyn arkistosta sopii hitaaseen nautiskeluun ja sellaiseen lukemiseen, jossa on tilaa ja aikaa ajatuksille. Monia Carpelanin lauseita voisi kirjoittaa itselleen muistiin maisteltavaksi myöhemmin. Niissä on viisautta ja elämänkokemusta, rajallisuuden hyväksyntää.
Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta
Suomentaja: Caj Westerberg
Ulkoasu: Timo Numminen
Otava 2011
206 s.
Blad ur höstens arkiv (2011)
Oma ostos.
____
Muiden mietteitä: Mari A:n kirjablogi, Lumiomena, Sinisen linnan kirjasto, Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Täällä toisen tähden alla, Mustikkakummun Anna
Osallistun tällä kirjalla Ullan Luetut Kirjat -blogin Talven lukuhaasteeseen, joka päättyy lauantaina. Muut haasteeseen lukemani kirjat löytyvät listattuna täältä.
Lehtiä syksyn arkistosta on myös TBR-listallani.
Suketus, minä ostan tämän heti kun eteen tulee. Kohta sairastun jo ajatksesta, että tätä Carpelania en ole lukenut! Olen Carpelan-maanikko, mitä moni ei tiedä, vaikka minusta ja Axelista on kirjoitettu maakuntalehdessäkin;) Carpelan on myös yksi sydämellisempiä kirjailijoita tai ylipäätään ihmisiä, joihin olen saanut tutustua. Miksiköhön en löytänyt tätä teosta kirjamessuilta, vai tuliko joku asia väliin, just kun lähestyin Lehtiä syksyn arkistosta...
VastaaPoista<3
Leena, haluatko tämän minun kappaleeni? Minulla ei ole yletöntä tarvetta pitää sitä omassa hyllyssäni, ja mielelläni lahjoittaisin sen Carpelan-maanikolle. Ostin tämän joskus alennusmyynnistä, mutta enää näitä ei taida niin paljon liikkua ainakaan kirjakauppojen valikoimissa.
PoistaViikonloppua! <3
Suketus, mieluusti <3 Haluatko vaihtaria vai...? Meilaa mulle, vastaan huomenna, nyt yksi hurmaava kirja odottaa. Olen täsät iloine, sillä nyt kuin jotain tärkeää uupuisi.
Poista(Sovitaan meilissä hela hoito...Bis Morgen!)
Carpelanin Kesän varjot on minulle koskettavimpia lukuelämyksiä. Ne kaihoisat lapsuus- ja tunnelmakuvaukset! Niin kaunista! Täytyy ehdottomasti hankkia tämä viimeinenkin.
VastaaPoistaOi, pitääkin muistaa tuo Kesän varjot jossain vaiheessa, kun olisi seuraavan Carpelanin vuoro.
PoistaJuuri niin kuin sanot, Carpelanin kieli on runoa. Sen lähemmäksi runoutta minä runoja lukematon en ole päässyt, mutta tässä muodossa se on nautittavaa. Itseironiaa ja huumoria löytyy myös yllättävästi tästäkin, kuin jokunen vanha tatin lakki syksyn lehtien seasta. En minäkään nuorempana Carpelanista innostunut, mutta nyt enemmän.
VastaaPoistaMinäkään en ole runoihminen, mutta tätä luin ilokseni, annoin van mennä. Ehkä tarvitsen muutaman vuoden lisää, että opin ymmärtämään. ;)
PoistaMinulla on Carpelanin kirjat vielä lukematta, mutta joku kaunis päivä ;)
VastaaPoistaMihinpä tuota kiire olisi, valmiissa maailmassa. ;)
PoistaOlen Carpelan-fani, ehdottomasti. Vaikken vielä ihan tuossa elämänvaiheessa. Olin aika sanaton kirjan luettuani. Niin kaunista, harkittua ja viisasta. http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2011/10/lehtia-syksyn-arkistosta.html
VastaaPoistaEn huomannutkaan sinun tekstiäsi hakukierroksellani, Arja. Kiitos siis linkistä.
PoistaEhkä pitää hetki vielä odottaa Carpelan-kautta. ;)