Ajanhallintaharjoituksia

On ollut haipakkaa menoa viime aikoina. Olen muun muassa käynyt Tampereella tapaamassa uutta graduohjaajaani ja saanut erinomaisen hyvää ja paneutunutta ohjausta kaupan päälle. Ajattelin, että saisin lähinnä kommentteja tasolla "no yritäpäs nyt vaan saada tää homma kasaan ja se siitä", mutta sen sijaan sainkin erinomaisia ideoita uusille poluille ja näkökulmille. Glup. Lisäksi ohjaajani huomautti – kerrottuani valmistuvani ainakin paperilla nimenomaan opettajaksi – että "eihän se opettajan homma mikään este ole jatkoa ajatellen, ainahan sitä voi ottaa virkavapaata kun saa rahoitusta jatkotutkimusta varten jostain muualta..." Heh. No, oma vieno ajatukseni on, että jos nyt tehtäisiin tämä gradu tästä alta pois, ennen kuin aletaan leipoa meikäläisestä minkään sortin jatko-opiskelijaa...

Tampereella oli muutenkin mukavaa, koska tapasin siellä jälleen kaikkia huipputyyppejä. Esim. nooran.   Plus Doriksen tiistaitarjoukset (2,5 euroa per juoma) maittoivat melkein pilkkuun saakka. Jännä.

Töissäkin on ollut ihan mukavaa, vaikka (tai ehkä pikemminkin koska) työpäivät vähenevät kovaa kyytiä. Laskujeni mukaan niitä on jäljellä kahdeksan, koko syyskuulle ripoteltuna. Mainio homma on se, että olen parin viikon päästä menossa tekemään ihkaensimmäisen sijaisuuteni! Jännää! (No, se on vain yksi päivä, mutta silti.) Tai no, syksyllä 2006 olin kyllä kertaalleen bilsansijaisena tamperelaisessa lukiossa, joten ihan ensimmäisestä keikasta ei ole kyse. Mutta ensimmäisestä noin niin kuin opettajankoulutusta saaneena.

Välillä on kyllä valloillaan tunne siitä, etten ihan hallitse tätä ympärilläni pyörivää aikatodellisuutta. Kalenteri on kovassa käytössä, mutta koska olen perusluonteeltani erittäin mukavuudenhaluinen, en pidä ylettömästä (ja turhasta) kiireen tunnusta. Toki on kivaa, että on tekemistä, mutta toisaalta olisi myös huikeaa saada eteensä tyhjä kalenterin sivu, jonka voisi päättää pyhittää kokonaan opiskelulle. (Tai lomailulle, kröhöm.) Se yksi vihonviimeinen pakollinen hissan suorituskin kummittelee takaraivossani, joskin sen verran sain aikaiseksi, että päätin antaa sen noin puolitoista vuotta harkitusti hautuneen esseeajatuksen olla, ja varata napsautin parin viikon päähän sähköisen tenttivarauksen. Valitettavasti kirja, jota maanantaina aloin lukea, osoittautui aivan jäätävän vaikeaksi. Huoh. Mutta mä taistelen!

Sen verran mukavaa tekemistä kalenteriin on löytynyt, että huomenna osallistun ensimmäistä kertaa kirjabloggaritapaamiseen! Hui! Uskallankohan sittenkään tulla paikalle, vai jäänkö vakoilemaan tilannetta nurkan takaa? Jää nähtäväksi... No ei, olen innoissani!

Tapaamista odotellessa ehdin vielä kuitenkin tehdä vaikka mitä. Tänään voisi esimerkiksi mennä tutustumaan Kaisa-talon uuteen kirjakahvilaan. Ja spinningiin.

Mutta sitä ennen on palattava Armas Niemisen seuraan. Taistelu sukupuolimoraalista (1951) onkin suorastaan hilpeää luettavaa mihin tahansa torstaipäivään.