Minun piti mennä tänään pelaamaan sählyä, mutten mennytkään. En jaksa. Olen viime viikkoina urheillut hävettävän huonosti, mutta ehkä tilanne korjaantuu, kunhan tässä on ensin matkusteltu ja muutettu. Urheilu ei ole asia, joka vain tapahtuu, sen eteen on aina nähtävä vaivaa. Minä kun en tosiaan ole mikään Lenkkeilijä, vaan haluan toteuttaa lihasten rääkkäämistä valvotuissa sisätiloissa loisteputkivalaisimien lämmössä. Sitä varten pitää aina siirtyä paikkaan E, mikä taas vaatii aikatauluja (ach, wie schön), aikaa ja bussikortin (joo, tiedetään, pyöräily on kivaa jne.). Parannan tapani marraskuussa, lupaan sen! M saa sitten luvan kanssa lukita minut rappukäytävään ja olla päästämättä sisään, ennen kuin olen käynyt salilla.
Huomenna nousen lentokoneessa korkealle ilmaan ja matkustan Roomaan. Ihanaa! L-O-M-A! Aion tukehduttaa itseni pitsaan, pastaan, viiniin ja mahdollisesti olueen, jäätelöön, raunioihin, syysaurinkoon (siellä EI sada!), metroon, Vatikaaniin ynnä muuhun. Tähän liittyen olisi ehkä syytä pukea alusvaatteet päälle ja mennä käymään äidin luona hakemassa vähän vaatteita ja ehkä jokin kassikin. Minulla on vain reppu, jolla olin aikonut selvitä. Kävi kuitenkin ilmi, että matkaseurani, jolla on y-kromosomi, aikoo ottaa isomman laukun. Mit vit?? En kai voi jäädä kakkoseksi tässä asiassa! Ja toisaalta, pitäähän sitä olla tilaa tuliaisillekin (paavin kuva ja rukoushelmet). Joten yritän ryhdistäytyä ja raahata ahterini toiselle puolen tätä Keski-Uudenmaan megapolin keskustaa. Samalla reissulla voisi tarkistaa mamman jääkaapin sisällön.
Tili tyhjeni huomaamatta, kun maksoin tulevan asunnon takuuvuokran. Hoaaargh. Olen täytellyt työhakemuksia ja soitellutkin vähän tiedusteluja joulunajan töistä. Kun nyt jotain saisi. Voisin mennä ihan hyvin tekemään jotain aivokuollutta siivoushommaakin, mutta ainakin mol.fi:n avoimet siivouspaikat ovat pääsääntöisesti kestoltaan yli 12 kk. Minä haluan töitä vain joulukuuksi tai niille main. Tässäkin asiassa voisi tietenkin lähestyä siivousfirmoja suoraan, mutta odottelen nyt ensin, josko pääsisin näyttämään taitoni vaihteeksi jossain muussa pikkukivassa näpertelyssä. Olen motivoitunut, kyllä olen!
Olin perjantaina Lahdessa humalassa. Puhuin kieliäkin (en norjaa, vaan ihan lontoota) ja hauskaa oli. Kumman hyvin se tarjouskalja uppoaa napaan oli baari mikä hyvänsä. Pyysin pokelta luvan näyttää papereita: ”Et en mä siish niinku niin vanha oo!”. Pokea ei kiinnostanut.
Seuraavana päivänä oli tietenkin sukujuhlat, joissa olin jälleen kerran ainoa krapulainen. Onneksi koko serkussarjamme (4 henkilöä) on kuitenkin vuorollaan ollut ”vähän huonovointinen”, mutta viime aikoina se olen kumma kyllä ollut aina minä. Se oli vahinko! Onneksi serkuntyttöni, jonka 1-vuotissynttäreitä siis juhlimme, ei ollut moksiskaan, vaan leikki kanssani ihan mielellään. Jo puhekykyiset osanottajat sen sijaan huomauttelivat sameista silmistäni ja ruokahalun puutteesta. Useasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!