Baaritason keittiö

Ilouutisia!

Kävimme katsomassa tänään asuntoa, 3h+k, ihan keskustassa, näkymä suoraan Hotelli Ilvekseen. Luultavasti viimeinen piirre sai meidät listaamaan paperille enemmän plussia kuin miinuksia, ja näin ollen olemme huomenna menossa allekirjoittamaan vuokrasopimusta. Marraskuussa alamme ehkä pitää videoblogia Ilveksen rivouksista.

Asunto oli huonohkossa kunnossa, mutta tilava ja asuttava. Edellinen asukas oli tosin jättänyt jännäylläriksi kasan irtoroinaa, tyhjiä viinapulloja ja huonekasveja. Kiva. Niin minäkin toimisin, jos ei itse jaksaa kantaa roskiaan pois. Kyllähän ne joku muu sitten korjaa! Jep. Vuokraemäntä hoitanee roinan pois, itse en ala ainakaan kantaa mitään sohvanraatoa kaatopaikalle, kun se ei omani ole. Tuskin heittäisin sitä tuuletusparvekkeeltakaan.

Mutta: olotila on parantunut 100%. Se on paljon, ottaen huomioon, mikä olotilani oli esimerkiksi eilen (hengenahdistusta, vitutusta, vihaa). Saamme vielä aikaan varsinaisen neitokammion! Ja minäkin saan kokeilla asumista Tampereen keskustassa. Vain kävelymatka yliopistolle! Mahtavaa. Hyvästi, TKL! (No, salille pitää edelleen kulkea Kalevaan, ehken kokonaan hylkää armasta bussikorttiani).

Taloudellinen jamani ei tule olemaan mikään erityisen kehuttava, mutta kyllä siitä selvitään. Mistä tahansa selviää, jos ihmisellä on koti, missä selvitä. Minusta tulisi ehkä hyvä asunnottomien tukihenkilö. Tai sitten ei... Joka tapauksessa toimin nyt niin, että muutan/mme marraskuussa, remontti alkaa marraskuussa ja kestää ensi vuoteen, kun se on valmis, alan myydä Pispalan helmeä. Toivottavasti asuntomarkkinat ovat hieman rauhoittuneet siihen mennessä (tai elpyneet, rauhoittuminen tähän tilanteeseen verrattuna olisi ehkä kooma), etten ihan loukkoon jää. Mutta sanottakoon nyt kaikelle kansalle, että minä olen onnellinen! Minulla on nyt kiintopiste, suunnitelma ja helpotus!

Palautin maailman noloimman saksankielisen stipendihakemuksen liitteineen tänään. Toivottavasti en kohtaa valintalautakunnan jäseniä todellisessa elämässä. En todellakaan osaa sitä saakelin kieltä! Miksi uskottelen itselleni muuta? Pullistaakseni hauiksiani ja jalkoväliä? Päteäkseni? Luullakseni voivani joskus lukea saksankielisiä kirjoja/lehtiä/lähteitä?

Ja voll.


Nicht.