George Saunders: Joulukuun kymmenes

Tämän novellikokoelman luettuaan on hengästynyt ja ahdistunut. Hengästynyt siksi, että kirjailija George Saunders tykittää novelleissaan menemään minkä ehtii. Ahdistunut siksi, että kirja on luettu, eikä jatku enää.

Saunders soljahti tajuntaani alkukesästä, kun luin Hesarista Jukka Petäjän arvion Joulukuun kymmenennestä. Jotkut muistanevat minun maininneen useampaankin otteeseen, kuinka paljon pidän yhdysvaltalaisesta kirjalllisuudesta. Jos tämä kirja siis on "parasta, mitä Yhdysvaltain kirjallisuus tarjoaa juuri nyt", ei varmaan ole ihme, että siihen tartuin.

En pettynyt. Kokoelman kymmenen novellia kaappaavat lukijan mukaansa ihmeelliseen, kammottavaan ja kuitenkin kovin tavalliseen todellisuuteensa. Saunders kuljettaa tarinoitaan pääosin keskiluokkaisissa esikaupunkiympyröissä, ja silti niiden tapahtumat niksauttavat itsensä sijoiltaan. Pintaa ei tarvitse edes paljoa raaputtaa, kun kuona jo valuu esiin.

Omia suosikkejani ovat dystopiaelementtejä sisältävät Pako hämähäkin sydämestä ja Semplica-päiväkirjat. Molemmissa ollaan jonkin varsin ymmärrettävän äärellä – nuorisorikollisuuden ja keskiluokkaisen unelman murenemisen – mutta toteutus on jotain ihan muuta kuin piehtarointia raskaissa teemoissa. Saunders saa lukijan nopeasti kiinni huolimattomasta lukemisesta: on pakko palata takaisin, jotta huomaa, missä vaiheessa valitsi väärän raiteen, vaikka vihjeitä annettiin.

Pentu on tiivis mutta voimakas novelli. Se korostaa näkökulman merkitystä. Kuinka eri tavoin maailmaa tarkkailee, kun on saanut tietynlaiset kortit käteensä ja kuinka suuresti se eroaa siitä, minkä muut näkevät. Kokoelman aloittava Kunniakierros on villi ja kielellisesti taiturimainen kuvaus naapurin katseesta. Mitä näkee, kun on oikeaan aikaan oikeassa paikassa?

Novellien teemat ovat koukuttavia. Saunders tuntuu olevan pelottavan tarkkanäköinen, eikä hän kumartele kuvia tai silittele kunniamerkkejä. Kyytiä saavat sotaveteraanit, lastenkasvatus, rangaistusmenetelmät, nousukkuus, sairaudet, yksinäisyys, menetykset. Tuntuu kuin novellit paljastaisivat yksi toisensa jälkeen jotain uutta, näyttäisivät, kuinka rajoittuneesti lukija on ajatellut, kuinka tiukasti lukkiutunut omaan näkökulmaansa tai asenteeseensa.

Kieli on yhtä vahva tekijä Saundersin novellien timanttisuudessa kuin ovat niiden aiheet ja käänteetkin. Siitä suuri kiitos kuuluu tietenkin suomentajalle, Markku Päkkilälle. Hän tuntuu tavoittaneen jotain aivan olennaista ja tuo sen myös suomennoksessaan esiin. Tämä on toisaalta yksi seikka lisäämään lukemisen jälkeistä ahdistusta: muita suomennoksia ei vielä ole, enkä tosiaan tiedä, haluanko lukea Saundersin tuotantoa lisää, ennen kuin niitä on.

Jos haluat laatulukemista eteesi, on tämä kokoelma sinua varten. Armollinen se ei ole, mutta viiltävyydessään nautinnollista luettavaa.


George Saunders: Joulukuun kymmenes
Suomentaja: Markku Päkkilä
Ulkoasu: Ilkka Kärkkäinen
Siltala 2015
230 s.
Tenth of December (2013)

Oma ostos.

______

Muualla: Dysphoria, Reader, why did I marry him?, Rakkaus on koira helvetistä, Ullan luetut kirjat, Mummo matkalla