▼
10. kesäkuuta 2014
Keltainen keskiviikkomaraton huomenna
Huhhui! Kesä on alkanut aika mukavasti, toista lomaviikkoa viedään. Olen lukenut, lukenut, lukenut, käynyt kirjastossa, syönyt jätskiä, leiponut muffinsseja ja mitähän vielä. Viime viikon Pariisista puhumattakaan – reissupostaus tulee, jahka saan kuvat, itseni ja matkapäiväkirjani ojennukseen.
Koska en tosiaan olekaan kuin vasta vähän lämmitellyt lukemisen suhteen, aion huomenna keskiviikkona osallistua Valkoisen Kirahvin Keltaiselle maratonille. Keltainen kesä -haaste pyörähti Opuscolossa käyntiin jo 1.6., ja sen olen avannut Ernest Hemingwayn Ja aurinko nousee -romaanilla.
Huomenna on siis tarkoitus viihtyä Keltaisen kirjaston aarteiden parissa koko päivä. Aloitan, kunhan herään ja jatkan ainakin puolimaratonin eli 12 tunnin verran. Mikäli intoa piisaa, jatkan matkaa senkin jälkeen – katsotaan! Päivitän etenemistä tänne blogiini. Jos joku muukin innostuu osallistumaan, ilmoittautua voi edelleen Opuscolossa!
Kirjaston ja oman hyllyn kokoelmat tuottivat kuvassa näkyvän kirjapinon. On uutta ja vanhaa, Jenkkilää, Eurooppaa ja Aasiaa, lyhyttä ja vähän pidempää, romaaneja ja novelleja. Hieman heikommin näkyvät selkämyspaperinsa menettäneet teokset ovat alhaalta ylöspäin Amos Ozin Kuolemaan asti, Kurt Vonnegutin Äiti yö ja Italo Calvion Halkaistu varakreivi.
Onko suosituksia? Mistä kannattaisi aloittaa, mitä pitäisi ainakin saada luettua? Mikä kannattaa ehkä jättää maratonilla väliin?
Luettu ainakin kolme, mahdollisesti neljä (onko tuo Morrisonin Armolahja A Mercy?) eli Tanizaki, Calvino ja Kawabata.
VastaaPoistaLumen maa on ehkä vähän sellainen tunnelmointiromaani joka ei välttämättä toimi kauhean hyvin suorituskeskeisellä maratonilla (tai ehkä se toimiikin tosi hyvin jos flow sattuu kohdalle), muita kyllä peukutan.
Kyllä, A Mercy on Armolahjan alkuperäisteos.
PoistaHmm, ehkä kokeilen Lumen maata, jos siltä tuntuu, ja jätän sitten parempaan hetkeen, jos ei alakaan sopia...
Minä taas ajattelisin, että Lumen maa sopii hyvin maratonille. Sen sijaan Jazzia en suosittelisi.
VastaaPoistaNo niin, saatanpa antaa siis Lumen maalle mahdollisuuden. Jazz kenties ei-pinoon!
VastaaPoistaMissään nimessähän lukeminen ei lopu kesken tuosta pinosta vuorokaudessa saati puolessa, mutta maratonlukemisessa pitää olla tarkkana, että lukeminen maistuu.
Postauksesi innoittamana ilmoittauduin mukaan Keltaiseen kesään ja nyt aloin jopa harkita huomista maratonia :) olen tämän viikon pakkolomalla, joten ajankohtakin sopisi. Hmmm...
VastaaPoistaJee, hyvä Nanna! Keltainen kesä on erinomainen haaste, jossa ei tarvitse ottaa paineita (tarvitseeko toisaalta missään lukuhaasteissa, toivottavasti ei...). Kivaa, jos osallistut myös maratonille, vaikka pakkoloma ei tietenkään ole kovin kiva juttu.
PoistaAivan ihana maratonteema! Toibinin novelleja olen lukenut muutaman, ja ne ovat kyllä hyviä, joskaan eivät minulle sitä "ominta" kirjallisuutta. Lumen maa, Avain ja Munron kokoelma ovat minullakin lukulistalla.
VastaaPoistaMinustakin, siksi tähän oli helppo tarttua, kun on mahdollisuus näin lomalaisena tehdä mitä mieleen juolahtaa. :)
PoistaMinä en ole vielä testannut Toibinia, joten ehkä nyt kokeilen ainakin jokusen novellin verran.
Pinostasi olen lukenut ainoastaan Homer & Langleyn, josta pidin. Sen lukee aika nopeasti, joten sopii hyvin maratoniin :)
VastaaPoistaHyvä vinkki, kiitos! Kirja on ollut pitkään kirjastossa lainassa, joten ehkä nyt olisi lopultakin syytä lukea se.
PoistaNo johan, kelpaisi minullekin kesäkuun keltainen maraton! Enpä ole lukenut pinostasi yhtäkään, mutta moni kiinnostaa. Innolla seuraan matkasi etenemistä.
VastaaPoistaTätä ideaa saa varmasti hyödyntää itselle paremmin sopivana ajankohtana. :)
PoistaKivaa, aina on hyvä olla kannustusjoukkoja.
Hauskaa! Sinulla kohoaa jo keko pinoa - omaani täällä pystyttelen kera auringonkukan. :)
VastaaPoistaSamoja kirjoja pinossa on vain yksi, Avain. Sen ajattelin säästää loppupuolelle, on ohut ja saa kertaistumalla lukaistua. Lumen maan olen lukenut, samoin Morrisonin kirjat pinostasi. Jazz on aika vaativa, mutta myös jollakin tavalla vangitseva - ehkä illan tunteihin... Lumen maa on tunnelmallinen ja aika verkkainen tarina. Novelleja väleihin, kuuluu oma suunnitelmani.
Joko olet evästankkautunut? :D
Täytyypä tulla urkkimaan kohta, mitä olet pinoosi ottanut!
PoistaLuulen myös, että Avain voisi olla loppupuolen kirja. Näyttää helposti lähestyttävältä ja samalla kiinnostavalta. Novelleja väliin, sama idea kävi mielessäni!
Tarvikkeet on aura-purjo-keittoon, mutta maltankohan valmistaa sitä... Onneksi miekkonenkin on huomisen vapaalla, hän voi sitten toimia huoltojoukkona. ;) Vaikka kyllä happihyppely tehnee poikaa jossain välissä.