Robinson Crusoe - hajoa ittees

Yritän kasailla kaikin puolin hajanaisia opintojani tässä vähitellen jonkinmoisiksi kokonaisuuksiksi. Yksi projekti on yleisen kirjallisuustieteen perusopintojen suorittaminen loppuun. No, se edellyttää tietenkin lukemista, ja lukeminen kohdistuu ahdistavan paksuihin tiiliskiviklassikoihin. (Joita olen tähän ikään mennessä kahlannut läpi hävettävän vähän.) Seuraavaan tenttiin pitäisi lukea 12 kirjaa, ja eilen sain ensimmäisen loppuun. Ajattelin ottaa Sonjasta mallia, ja tehdä pieniä arvosteluja ihan vain siitä ilosta, etten ole sellaisia juurikaan koskaan tehnyt + ehkä ne auttavat minua sitten joskus tenttiä ennen muistamaan, mitä oikein olen lukenut.

Daniel Defoe: Robinson Crusoe (1714)

Tarina on tuttu. Innokas nuori britti Robinson uhmaa vanhempiensa tahtoa ja karkaa merille. On niin kova hinku seikkailemaan. Sallimus on kuitenkin kostonhimoinen, eikä matka suju ollenkaan hyvin - tulee haaksirikkoja ja Robinson joutuu maurien orjaksi, mistä hän kylläkin pakenee ja päätyy seuraavaan laivaan ystävällismielisen portugalilaiskapteenin suojelukseen. Matka jatkuu Brasiliaan, jossa Robinson perustaa plantaasin ja elelee varsin mukavaa ja tuottoisaa elämää. Eipä se riitä, maailma kutsuu, ja niinpä hän hyppää jälleen laivaan. Tällä kertaa suuntana on Afrikka, josta haetaan orjia. Matka katkeaa - hups - laivan jouduttua myrskyyn ja haaksirikkouduttua. Robinson on ainoa haaksirikosta selviytynyt ja hän päätyy aution saaren rannalle. Ensin ottaa päähän, mutta sitten on ryhdyttävä neuvokkaaksi. Robinson tyhjentää laivan hylyn niin hyvin kuin mahdollista, saa kaikenmoista kampetta ja evästä, rakentaa linnoituksen (suojautuakseen aution saaren vihollisilta?) ja alkaa lopulta myös viljellä maata ja kasvattaa vuohia. Aika ajoin saarella käy villejä uhraamassa sotavankeja (pirullisia nuo kannibaalit!) ja yhdellä tällaisella jumalattomalla reissulla Robinson pelastaa näiden kynsistä itselleen alkuasukaspalvelijan, jonka nimeää Perjantaiksi, jonka käännyttää kristinuskoon ja opettaa puhumaan englantia (joskaan Perjantai ei vuosikausia Robinsonin kanssa elettyään ja myöhemmin myös maailmaa kierrettyään koskaan opi puhumaan ilman hassua villiaksenttia). 28 vuoden saariseikkailun jälkeen Robinson pääsee lopulta laivaan ja jättää saarelleen pienen siirtokunnan jatkamaan kättensä töitä.

Ensimmäisen osan lopuksi kerrataan, kuinka paljon rikkauksia Robinson on ehtinyt yksinäisyydestään huolimatta tienata (tosi paljon!) ja saatellaan hänet takaisin Englantiin. Kirjan toisessa osassa levoton veri vetää Robinsonin jälleen merille, hän haluaa käydä katsomassa, kuinka pieni siirtokunta jaksaa sekä seikkailla muutenkin. Matka kulkee saaren kautta Madagaskarille ja Kauko-Itään, sieltä maata pitkin karavaanissa Kiinasta tataarivaltakuntien (?) läpi Siperiaan ja takaisin Eurooppaan. Kierrettyään melkein koko maailman Robinson lopulta päättää asettua aloilleen ja alkaa odottaa kuolemaa. Kunniakasta.

Täytyy sanoa, että reilun 700 sivun paatos oli melko raskasta luettavaa. Varsinkin ajoittaiset sivukaupalla kestäneet uskonnolliset pohdinnat alkoivat kyllästyttää, koska niissä ei ollut mitään erikoisen jännittävää. Hauskana lisänä tarinassa oli tietenkin maailman herruutta käsissään pidelleen Englannin ylistäminen ja villien pakanoiden kauhistelu - suorastaan ihastuttavaa kristillistä hurskastelua. Valitettavasti nämä osuudet eivät olleet yhtä suuressa osassa kuin yleinen yksinäisen miehen teologinen pohdiskelu. Ajalle tyypillinen uskonsotien varjo leimasi kyllä myös kristittyjen välejä, sillä kohdatessaan merillä katolisen ranskalaisen papin Robinson ei millään meinannut uskoa tyypin voivan olla kaikin puolin mallikas hemmo, vaikka katolinen olikin. Vaikeaa tuo kristityn elämä, en voi muuta sanoa.

Seikkailukirjaklassikkona Robinson Crusoe on kyllä ihan lyömätön. 300 vuoden takaiseen ahertavaan ja käsistä kätevään seikkailuelämään oli hauskaa tutustua, samoin noinkin selkeästi aikansa ajattelua valottavaan ihminen vs. luonto, eurooppalainen ihminen on maailman hallitsija jne. -ideologiaan, joka ilmeni hyvin selvästi kaikissa käänteissä. Loppuviimein vaan 700 sivun mittainen kristinuskon ja eurooppalaisen "sivistyksen" ylistys alkoi ottaa päähän.

Mutta tulipahan luettua.