Hupimatkailua

Loppuviikon vietin migreenissä, mistä syystä kaikki kiva jäi tekemättä. Helsingin kaduilla hortoileminen pää raskaana ei ollut kivaa, mutta selvisin velvollisuuksistani ja nukuin seuraavat 24 tuntia V:n luona. Olisi minulla tekemistäkin ollut, mutta ei sitten. Päänsärkyni tuntuu piikikkäänä, sykkivänä kivenä vasemmassa otsalohkossa, ja siitä seuraa usein huono olo, välillä mrs. Pirjokin, eikä se saatana lopu vaikka mitä tekisi. Ajattelin huomenna soittaa lääkäriajan, joskin viimekertainen ylemmän lääketieteellisen tahon konsultointi lähetti minut kotiin surkeiden 200 mg lääkkeiden ja stressivakuuttelujen kera. Tällä kertaa en poistu vastaanotolta, ennen kuin minulla on jotain oikeaa kamaa reseptille kirjoitettuna. Varaudu, YTHS!

Olin eilen töissä ja menen tänäänkin. Siinähän se sujuu, dekkareita lukiessa. On kiva olla paska sijainen, kun ei jaksa edes yrittää tehdä vaikutusta vakihenkilökuntaan. Sitäpaitsi viikonloppuisin useimmat ihmiset ovat ihan ok, kun elämä sairaalan vuodeosastoilla on rauhallisempaa. Eilen tapasin potilaan, joka luki Wittgensteinia, kuulemma jo kahdettakymmenettä vuotta. Juttelimme, ja kerroin pitäväni Kantista. "Miellyttävän vanhanaikainen, joskin kiehtova valinta", potilas totesi. Hän kun oli uskonut, että suosisin jotakuta surkeaa postmodernia ajattelijaa (Esa Saarista vai? Come on!). Valitettavasti minun oli mentävä siivoamaan vessoja, emmekä voineet jatkaa pidemmälle. Tosin hän on varmasti lasaretissa edelleen, kun parin tunnin päästä menen taas - siivoamaan vessoja.

Lähden ensi yönä Lappiin ja palaan keskiviikkona. Ostin eilen satasen saapikkaat, koska pitäähän sitä olla talvikengät, kun Lappiin menee. Mitä se mummikin sanoo, jos tennareissa siellä mennä viipottaa? Minulla ei olekaan ehkä koskaan ollut noin kalliita kenkiä, paitsi ammoin vaelluskengät, joten on parasta toivoa niiden olevan hivenen kestävämmät kuin kahdet edelliset. Nämä ovat kyllä ihan merkkilaatua, toisin kuin aiemmat. Älkää ostako kenkiä Mekasta, se ei ole sen arvoista, uskokaa pois. Jos kengät kuluvat puhki kolmen viikon käytön jälkeen, ne eivät ole hintansa väärti, vaikka kauniit ovatkin. En tosin tiedä, millaiselle ihmiselle tätä pitää vakuuttaa. Itselleni?

Otan matkalukemiseksi Boel Westiniä. Tykkään Tovesta jo nyt, entäs sitten kun tuo tiiliskivi on kahlattu läpi? Kotijumala lienee syntynyt.

Menen nyt maalaamaan naamaa, sitten töihin ja illalla kohti pohjoista. Hajotkaa loskaanne!