Olen valmis vannomaan, että yhdysvaltalaisella Elizabeth Stroutilla on käsissään samaa kirjoitustaikaa kuin kanadalaisella kollegallaan, suursuosikillani Alice Munrolla. Niin herkkävireistä ja silti terävää, tarkkaa ja huolellista, ilmavaa ja tilaa antavaa hänen tekstinsä on. Yksittäisten ihmisten kohtaloita, pieniä ja suuria sivupolkuja ja harha-askelia, alistumista "kohtaloon" tai sitä vastaan kapinoimista, vuosien kulumista ja merkityksellisiä, pikaisia hetkiä. Uskomatonta.
Olive Kitteridge on tuorein suomennos Stroutilta, jälleen (!) yhden suursuosikkini, Kristiina Rikmanin tekemä. Episodiromaaniksi kuvailtu, ehkä myös novellikokoelmaksi laskettavissa oleva teos on huumaavaa luettavaa. Se rakentaa tunnelmansa vähitellen, pienin elein, tavallisten ihmisten tarinoiden ja elämän sattumusten kautta.
Keskushenkilönä on äksyhkö, ketään kumartamaton Olive Kitteridge. Hän on mainelaisen pikkukaupungin koulun jo eläköitynyt matematiikanopettaja, joka työnsä puolesta tuntee monet - ja moni tuntee hänet. Olive elää puolisonsa Henryn kanssa, joka tarjoaa hyvän taisteluparin ja peilin vaimolleen. Pariskunnalla on yksi poika, Christopher, josta on sekä iloa että murhetta. Huolimatta sosiaalisia taitoja edellyttäneestä työurastaan Olive ei varsinaisesti ole tullut tunnetuksi helppoudestaan. Toisaalta hän on myös suora ja rehellinen: häneltä saa palautetta ja kehitysehdotuksia, joista voi olla hyötyä, vaikka niiden terävyys voi satuttaakin.
Stroutin kerronta on laajaa ja heleää. Tarinoiden kaari on taitavasti rakennettu, ne koukuttavat lukijan tunnelmallaan ja tarkkaavuudellaan. Niiden läpi kulkevat draamat ja käännekohdat, muutos ja pysyvyys. On hetkiä, kun avioliitto muuttuu peruuttamattomasti ja hetkiä, jolloin ymmärtää kuinka hyvin kaikki toisen kanssa on, on ehkä ollut jo kauan, ehkä aina. On hetkiä, kun on valmis päästämään irti, luovuttamaan, pakenemaan, hylkäämään, hyvästelemään. Tai hetkiä, kun ei ole valmis vielä mihinkään. Joskus jonkun kanssa jakaa arkensa pitkään vain huomatakseen, että pian toinen onkin olemassa enää vuosittain saapuvan joulukortin kolmella rivillä.
Elämän hetket, ne pienet, isot, merkityksettömät, tärkeät. Niistä Strout kertoo lempeästi mutta ei lainkaan löysästi, tarkkaan ja huolella, tilaa lukijalle jättäen.
Mikä lukunautinto!
Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
Suomentaja: Kristiina Rikman
Tammi 2020
374 s.
Olive Kitteridge (2008)
Kirjastosta.
Toisaalla: Kirjaluotsi, Kulttuuri kukoistaa, Kirja vieköön!, Lumiomena, Leena Lumi, Mitä luimme kerran, Kirjasähkökäyrä
Haasteet: Helmet-haasteen kohta 30. Kirjassa pelastetaan ihminen
Strout loi Olivesta niin ihanan inhimillisen, vikoineen ja hyvine puolineen. Kaikki henkilöhahmot heräsivät eloon. Pidin Erja Manton äänestä, oiva äänikirjakokemus myös! Ihanaa kesää sinulle!
VastaaPoistaTämä toimii varmaan loistavasti äänikirjana, on niin kerronnallinen ja kuitenkin syvä ja inhimillinen ja ihana.
PoistaKiitos ja samoin, Riitta!
Upea kirja. Tykkäsin tämän kirjan huumorista. Se on välillä piikikästä, välillä oivaltavaa, mutta ah niin sydämmellistä ja nautittavaa. Olive on vaan jotenkin hankala ja symppis yhtäaikaa.
VastaaPoistaTotta, huumori on osuvaa, muttei päällekäyvää. Olive jää henkilöhahmona vahvasti mieleen.
PoistaKirja on luettu ja hyväksi todettiin, tarina olen katsonut myös elokuvana, toimi siinäkin. Tässä ovat samojen kansien välissä ne hyvän kirjan elementit.
VastaaPoistaMinunkin tekisi mieli katsoa se minisarja! Täytyypä tehdä asialle jotain. Tässä tarinassa on tosiaan kaikki olennainen.
PoistaLuulin lukeneeni tämän englanniksi, sitten havahduin että miten on julkaistu vasta 2019, kun elokuvakin on jo! Sitten tajusin että sen onkin jatko-osa nimeltä Olive, again :D Nyt on ykkösosa lainassa äänikirjana, toivottavasti ei haittaa vaikka meneekin näin päin, joskus sitä on vaan vähän pöhkö :D
VastaaPoistaHehe, en usko, että haittaa. Minullakin on jatko-osa ilman muuta lukulistalla!
PoistaTai sama taika kuin Carol Shieldsillä Kanadasta, tosin Shields ei tyylillisesti ole ihan Stroutia, mutta toinpa esiin hyvän kanadalaisen kertojan. Minulta puuuttuu Munro -geeni, mutta onneksi sytyn Stroutille!
VastaaPoista♥♥