19. tammikuuta 2017

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja



Yoko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja on sangen sympaattinen ja omalaatuinen romaani. Omalaatuisuuden tuo ennen kaikkea aihepiiri, varsinaiselta kerronnaltaan kirja on hyvinkin harmiton ja siinä mielessä tuskin unohtumaton. Mukava lukukokemus yhtä kaikki, ja sopi erinomaisesti kiireiseen alkuvuoteeni.

Romaanin minäkertojana on välitysfirmassa taloudenhoitajan töitä tekevä nainen, jonka uusin asiakas on entinen matematiikan professori, joka on menettänyt auto-onnettomuudessa lähimuistinsa. Professori muistaa ja hallitsee kristallinkirkkaasti oman alansa vaikeimmatkin kaavat, mutta onnettomuuden jälkeisestä ajasta hän ei muista mitään – vain 80 minuuttia kerrallaan. Taloudenhoitaja toisensa perään on tuskastunut haastavaan asiakkaaseen, mutta uusin ei niin vain luovuta. Lisäksi hänen poikansa, jota professori alkaa kutsua Juureksi, tulee erinomaisesti toimeen vanhan miehen kanssa.

Professori ja taloudenhoitaja on lempeä ja ymmärtävä romaani ihmissuhteista ja välittämisestä. Lisäksi se kertoo erittäin kiehtovalla tavalla matematiikasta sellaisellekin lukijalle, joka ei koe kyseistä aihepiiriä kovin läheiseksi. Baseball on toinen aihe, jota tarina sivuaa usein ja yksityiskohtaisestikin, mutta toisin kuin matematiikasta, siitä en saanut itseäni innostumaan.

Professori näkee maailman pitkälti matemaattisten käsitteiden ja lukujen kautta. Hän selittää Taloudenhoitajalle ja Juurelle ymmärrettävästi ja ymmärtävästi lainalaisuuksia ja sääntöjä, joita nämä eivät ole koskaan tulleet ajatelleeksikaan ja huomaamatta avaa uusia ovia ja oivalluksia. Mikä opettaja, se todettakoon!

Itse en valitettavasti ole koskaan solahtanut matematiikan maailmaan, mikä harmittaa näin jälkeenpäin. Ei minulla koskaan sen kanssa ongelmia ollut, mutta suhteeni siihen oli lähinnä välinpitämätön. Niinpä päädyin lukiossakin lyhyeen matematiikkaan ja unohtamaan koko aineen vuosikausiksi – ennen kuin sitten huomasin yhtäkkiä olevani jostakin kummasta kohtalon oikusta yläkoulussa erityisopettajana ja tahkoavani oppilaiden kanssa läpi jos sun mitä funktioita ja yhtälöitä. No, aikaa ei saa käännettyä, eikä matematiikka minua edelleenkään ihan niin paljoa kiinnosta, että huvikseni sitä sen enempää opiskelisin, mutta suhteeni lukuihin ja abstraktiin maailmaan on muuttunut viime vuosina paljon.

Mitään matematiikan oppituntia Professori ja taloudenhoitaja ei tarjoile, vaan harmittoman ja sujuvan lukukokemuksen, tarinaltaan lohduttavan ja maailman ja elämän hyviä puolia korostavan. Voi tästä hyvinkin olla vaikka lohtukirjaksi, jos hyvin käy.



Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja
Suomentaja: Antti Valkama
Ulkoasu: Sanna-Reeta Meilahti
Tammi 2016
286 s.
Hakase no Aishita Sûshiki (2003)

Kirjastosta.

________

Toisaalla muun muassa: Lukuisa, Kartanon kruunaamaton lukija, Mummo matkalla, Pieni kirjasto

27. lukemani kirja 100 kirjaa vuodessa -haasteeseen.
Helmet-haasteesta ruksaan kohdan 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia.

14 kommenttia:

  1. Sympaattinen ja harmiton kuvaavat tätä kirjaa hyvin. Minusta tämän pidyttävisen pinnan alle jäi poreita, joka toi oman lisäyksen. Ei unohtumaton, mutta oikein mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkästä aikaa sai lukea sellaista, joka vain sujahti silmissä eteenpäin ilman takkuilua. Oikein hyvää luettavaa sellaiseen tarkoitukseen!

      Poista
  2. Jotain hurmaavaa tässä kirjassa oli, sympaattista ja sujuvaa. Oli helppo vajota matematiikan maailmaan vaikkei se aiheena minua koulussa (eikä myöhemminkään) ole innostanut. Lukuisaa viikonloppua, Suketus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Ogawalla on tässä kyllä oivan tarinankerronnan ainekset kasassa, ja vieläpä varsin maltilliset sellaiset, ja kuitenkin kirjaan uppoutui helposti.

      Kiitos samoin, Krista!

      Poista
  3. Sympaattiselta näyttää kansikin jo. Pitääpä napata mukaan jos tulee vaikka kirjastossa vastaan.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvää väliluettavaa vaikka raskaampien kirjojen välissä.

      Poista
  4. Tästä teoksesta oli helppo pitää, eikä ihme kyllä lukunautinto kaatunut omaan matemaattiseen kömpelyyteenkään. Ogawa on taitava ja lämminhenkinen kirjailija, jonka tuotantoa mieluusti lukisi lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä hienoa, ettei oma "vajavaisuus" haitannut lainkaan, vaan tarina eteni numeroidenkin kanssa oikein sujuvasti. Minuakin alkoi kiinnostaa, mitä muuta Ogawa on kirjoittanut.

      Poista
  5. Minun numero/matemattiikkakammoni hieman herkisi tämän kirjan myötä. Jonkin aikaa kirjan lukemisesta jopa mietiskelin mielessäni onko jokin luku alkuluku vai ei. :D Olisi pitänyt lukea tämä nuorempana, kun kamppailin matemattikan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, mainiota! Kirjat vievät välillä ihmeellisiin oheistoimintoihin ja vaikuttavat monella tapaa lukemisen jälkeen. Tästä sai kyllä jotenkin lohtua matematiikkaan, kun sen kauneus esitettiin tavoitettavalla tavalla.

      Poista
  6. Mä innostuin enemmän siitä baseball-korttien jahtaamisesta kuim matikasta tässä kirjassa. Oma historiani myös matikkaan samaa välinpitämättömyyttä, mutta kertaamaanhan sitä on joutunut yläkoulun ja varsinkin alakoulun osalta. Mukava kirjanen tämä oli, ei tosin ihan viime vuoden parhaimpia, mutta sellanen mutkaton ja miellyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä meinasin kyllästyä baseballkohtien kanssa, mutta eivät ne toki mitään ylettömän hallitsevaa roolia kirjassa saa. Oli nopealukuinen ja mutkaton, ehdottomasti.

      Poista
  7. Joo, minustakin tämä käy hyvin lohtukirjaksi. Oikein mukava kirja.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!