 |
| Rakkaat gradukirjani, teidän on aika palata paikoillenne niihin kolmeen eri kirjastoon, joiden turvasta olen teidät julmasti vuosien varrella vienyt. |
Oikoluentakierrosta vaille valmis palautettavaksi. Mun gradu. Jota en enää itsekään jaksa lukea. Viimeiset pisteet ja merkitsevät ajatusviivat on nyt käytetty loppuun, tiivistelmään koetettu tuoda se, mikä pitää, alaviiteet ja lähdeluettelo pantu paikoilleen.
Nyt on se hetki, kun on osattava lopettaa.
Ainahan sitä voisi lisätä vielä vähän. Vilkaista vielä jotain kirjaa. Miettiä vielä jotain sanamuotoa, lausetta, asian paikkaa. Tiivistää nyt ainakin voisi, leikellä rimpsuja (126 sivua, olisihan se nyt ollut poikaa saada se tasan siihen ohjeelliseen ylärajaan, 125 sivuun, mutta kun). Vähän voisi vielä terävöittää, olla fiksumpi, argumentoida paremmin, varmistaa.
Mutta ei. Nyt ei enää mitään. Se on nyt valmis.
Mietin, osaankohan kirjoittaa siitä mitään kahden viikon päästä kypsärissä. Mitä jos unohdankin kaiken sillä hetkellä, kun istun viimeistä kertaa tiedekuntatentissä konseptipaperi nenän alla?
No, en kai sentään. Olen kuitenkin tehnyt tätä kolme vuotta, lukenut ja kirjoittanut, pyöritellyt aihetta ensin seminaarissa, sitten "jättänyt hautumaan" auskuvuodeksi (eli unohtanut kokonaan, koska pelkästään auskultoimisesta henkiin jäämisessä oli aika paljon tekemistä) ja lopulta viime syksynä tajunnut, että olen graduvaiheen opiskelija, jonka olisi todella syytä myös tehdä sitä gradua. Ja sitten tuli tämä lokakuu, irtisanoutuminen, täysi paneutuminen, perslihasten puutuminen ja lopulta myös flow.
Ja nyt se on valmis. Mä tein sen!
Paluu gradun ulkopuoliseen elämään alkoi heti tänään, kun naputtelin ensimmäisen työhakemuksen. Opettajaksi. Tuntui aikuiselta. Ja vaikealta – tietenkin käytössä oli se jumalattoman ärsyttävä nettilomakesysteemi, jota inhoan suuresti. Siihen sai tuherrettua tolkuttoman kauan aikaa ja kiristettyä hermoja, mutta lopulta sain painaa Lähetä-nappia. Tästä se lähtee.
Selvisin sittenkin niistä viimeisistä metreistä. Ja nyt olen tehnyt gradun!
Jei onnea gradun valmistumisesta! Ja peukkuja, että saat haluamiasi töitä :)
VastaaPoistaKiitos Katri! Kyllä jotain löytyy, kunhan ei lannistu! :)
PoistaJee, onnittelut!
VastaaPoistaKypsyyskokeessa minua ei niinkään jännittänyt se, muistanko omista ajatuksistani mitään. Enemmän pelkäsin sitä, että unohdan yllättäen miten suomea kirjoitetaan, ja että läiskin pilkkuja ihan käsittämättömiin paikkoihin. Sillä kyllähän niin voisi käydä, hermostuksissa!
Kiitos! Mulla on jo kandin tutkielmasta annettu kypsyyskoe takana, joten sinänsä tässä ei pitäisi olla mitään uutta. Tätä maisterivaiheen kypsäriä ei edes käytetä kielenhuollossa, vain gradun ohjaajalla, mutta tunnistan tuon fiiliksen – minusta tuntui silloin kolme vuotta sitten kandin kypsäriä tehdessä, etten sittenkään osa suomea. :D
PoistaOnnitteluni! Suuri on saavutuksesi :)
VastaaPoistaKiitos, Helmi-Maaria. Tuntuu aika hyvältä. :)
PoistaMahtavaa! Onnea!
VastaaPoistaKypsyyskoetta on luonnollista jännittää, mutta mitä omaani muistelen, niin se oli tosi helppo. Meni jotenkin omalla painollaan. Niin menee varmasti sinullakin. :)
Kiitos, Katja!
PoistaKyllä tämäkin varmasti on helppo, ja olen tosiaan jo kandin yhteydessä yhden kypsärin tehnyt, joten idea on tuttu. Mutta silti se on vähän jännää, etenkin kun olen tällainen perusjännittäjä muutenkin. ;)
Onnittelut! Ja totta on että gradu on haluttaessa loputon projekti jota voi hioa vaikka maailman tappiin saakka eikä riitä, joskus se pitää päästää käsistä.
VastaaPoistaJa kypsyysnäyte ainakin minulla oli kirjoittaa konseptin verran gradun aiheesta, eli menee omalla painollaan (lähinnä nolointa oli se että sen kokeen aikana tuli keksittyä jotain juttuja jotka olisi varmaan kannattanut laittaa ennemmin sinne graduun...)
Kiitos! Sepä se, ihan ikuisesti voisi jäädä hinkkaamaan, jos antaisi itselleen luvan, mutta jossain vaiheessa viimeistelynkin pointti katoaa ja alkaa ehkä tehdä enemmänkin hallaa.
PoistaHehe, hyvä pointti, noinkin voi varmaan käydä :D
Mahtavaa! Onnea suuren saavutuksen johdosta!
VastaaPoistaKiitos, Lukutoukka! Nyt on taas aikaa lukea niin paljon kaikkea muuta. Ihanaa!
PoistaIhanaa, onnea :) Odotan kauhulla omaa graduahdistustani, vaikka opiskelenkin vasta toista vuotta. Pitäisi se kandikin ensin saada tehtyä... :D Siitä varmaan saa himpun verran esimakua, millaista se gradun kanssa tulee olemaan.
VastaaPoistaKiitos! Olen tässä tullut siihen tulokseen, että gradua (ja opiskelua muutenkin) voi tehdä niin monella eri tavalla, että jokainen kokee koko prosessin varmaan aivan erilailla kuin muut. Minulla oli siitä hyvä tilanne, että jo seminaariin mennessä ohjaajani oli kiinnostunut minusta ja aiheestani, ja sitten kun ohjaaja vaihtui nyt elokuussa, uusi ihminen oli vielä kiinnostuneempi. En ole siis joutunut jäämään yksin, toisin kuin monet valitettavasti kuulemma jäävät. Iloa opiskeluun, Laura! :)
PoistaOnnea gradun valmistumisesta. Toivoisin niin, että olisin itse kirjoittanut tämän postauksen ja oma graduni olisi jo valmis. :)
VastaaPoistaKiitos Hanna! No, sinä olet tehnyt muuta kuitenkin. Kyllä se G:kin sieltä vielä tulee!
PoistaOnnittelen ja lisäksi komppaan Hannaa, minäkin toivoisin itse kirjoittaneeni tämän postauksen :D Tällä vauhdilla sitä kyllä saadaan vielä muutama kuukausi odottaa, mutta kaipa sekin päivä vielä koittaa, uskon ainakin. Onnea myös työnhakuun!
VastaaPoistaKiitos, Miia! Mä uskon suhun! Sieltä se vielä tulee, kun pusertaa. Ja kiitos myös työnhakutsempistä, tänään itse asiassa soitettiinkin yhdestä koulusta ihan lupaava puhelu, maanantaina olen viisaampi.
PoistaPaljon, paljon onnea! Tällaisia uutisia lukee aina mielellään. :)
VastaaPoistaKiitos! Kivaa kun on virtuaalistakin tukea. :)
PoistaJee! Onnea :)
VastaaPoistaKiitos, Villasukka! On niiiiiiin helpottunut olo!
Poista