Opiskelutunnustuksia

Tunnelmallista pyhäinpäivää!

Sain mieltälämmittävän A Blog with Substance -tunnustuksen Annika K:lta, Katrilta ja Mari A:lta. Kiitos kaikille. Teissäkin on substanssia! ;) Minusta nämä ovat hauskoja!

Säännöt tunnustuksessa menevät näin:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita heille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Haluaisin antaa tällaisia tunnustuksia vaikka kenelle, mutta menköön tällä kertaa seuraaville: Kirsin kirjanurkkaan, Nenään kirjassa, Tarinauttisen hämärän hetkiin, Kirnuvoikukkiin, Pihille naiselle, Maukalle, Aamuvirkulle yksisarviselle ja Pitkospuille. Ottakaa tai jättäkää oman mielen mukaan!

Satunnaiset asiani voisivat tällä kertaa käsitellä opiskelua, kun se nyt alkaa olla lopuillaan.

1. Kun aloitin yliopisto-opiskelut syksyllä 2006, päätin, etten todellakaan mene mukaan mihinkään ainejärjestö- tms. toimintaan. Olin tuolloin aivan ylityöllistetty partiohommien suhteen ja täysin kyllästynyt järjestötoimintaan. Lupaus piti, joskin toki olen muiden järjestämissä bileissä ja tapahtumissa luuhannut nauttimassa muiden tekemästä työstä.

2. Opintopisteitä on kertynyt näiden 6,5 vuoden aikana yli 400, lopullinen määrä on tuossa 450 paikkeilla. Lyhyelläkin matikalla huomaa, että kasassa on yhden ylimääräisen tutkinnon verran opintoja. Mutta minkäs teet, opiskelu on ollut ihanaa ja moni asia on kiinnostanut.

3. Pääaineeni on historia, jossa olen erityisen kiinnostunut Suomen historiasta about autonomian ajalta. Sivuaineina olen opiskellut kasvatustiedettä, sosiologiaa, filosofiaa, hallintotiedettä, yleistä kirjallisuustiedettä, erityispedagogiikkaa ja yleistä etnologiaa. Muun muassa.

4. Kaksi kammottavinta tenttikirjaa ovat olleet Riku Jutin Johdatus metafysiikkaan (josta en tajunnut mitään. En yhtään mitään.) ja Maija Setälän Demokratian arvo – Teoriat, käytännöt ja mahdollisuudet. Jälkimmäistä yritin lukea noin kaksi vuotta, ennen kuin pääsin tenttiin saakka.

5. Rankinta opiskelussa oli ehdottomasti auskuvuosi. Syksystä 2010 kevääseen 2011 tuntui, etten ollenkaan hallinnut elämääni, vaan kuljin aivan zombina. Onneksi historian auskujengi oli ylittämättömän noheva, eikä vertaistuesta ollut pulaa. Näin jälkikäteen ihmettelen monia asioita ja ennen kaikkea sitä, miten joustamatonta ja itsepäistä opettajankoulutus pohjimmiltaan on. Jokainen uskoo olevansa absoluuttisesti oikeassa, eikä anna hiukkaakaan periksi. Missään.

6. Joskus mietin, olisiko sittenkin pitänyt opiskella jotain muuta. Tosin en tiedä, onko olemassa ketään, joka ei niin edes joskus, hetkittäin, satunnaisesti ajattelisi. En kyllä tiedä, mitä se "joku muu" sitten olisi. (Tai no, tietysti joku raha-ala, etten vain päädy heikommaksi ainekseksi millään mittarilla...)

7. Gradu on tosiaan tällä hetkellä esitarkistettavana ja painoon se menee viimeistään 19.11. Jokunen kaveri on kommentoinut Facebookin päivityksiä seurattuaan, että olenpa tehnyt sen nopeasti. En ole viitsinyt liiaksi kiillottaa olematonta sädekehääni, vaan olen myöntänyt, miten asiat oikeasti ovat: aloitin gradunteon periaatteessa jo syksyllä 2009 mennessäni syventävien opintojen seminaariin, joten oikeasti olen tehnyt sitä jo kolme vuotta. Joista tosin kunnolla vasta viimeisen vuoden, ja siitäkin olen tosissani pusertanut hommaa kasaan vasta lokakuun ajan irtisanouduttuani työpaikastani, joka vei kaikessa tylsyydessään yllättävän paljon potentiaalienergiaani. Ärsyttävää on se, että huomaan kevyen omahyväisyyden leijuvan mieleeni, sillä periaatteenani gradunteon tsemppauksessa alkaa olla uskomattoman rasittava "ei se kuule auta kuin istua persiilleen ja kirjoittaa, nih!".

8. En voi käsittää vieläkään, että yksi todella keskeinen elämänvaihe on oikeasti päättymässä. Opiskeluaika on ollut ihanaa, kamalaa, repivää ja opettavaista. Menneisiin 6,5 vuoteen on sisältynyt niin paljon, että meinaa heikottaa. Mutta niin se vain on, että noin 1,5 kuukauden päästä meikäplikkaa saa kutsua filosofian maisteriksi. Us-ko-ma-ton-ta.